Tähän mennessä minulla ei ollut minkäänlaisia kokemuksia Wlanin toiminnasta Linuxilla, ja toimimattomuudestakin vain vähän.
Tulin sitten hankkineeksi puolison kannettavalle tietokoneelle kaveriksi langattoman tukiaseman. Mallin valitsin viisaasti sen kummemmin tutkimatta ihan kaupan hyllyllä olleista. Mukaan lopulta tarttui joku Buffalon perusmalli, jossa on kolot neljälle Ethernet-johdolle ja IEEE 802.11g -radio.
Tukiasemaa oli tarjolla sellaisemaan 45 € hintaan, ja muutamaa euroa kallimmalla mikäli mukaan halusi yhden saman valmistajan Wlan-sovittimen. Hintaero oli minusta aika pieni, joten otin sen sovittimen siihen mukaan. Kyseisen laitteen Linux-yhteensopivuudesta en tiennyt mitään, mutta ajattelin, että opettava kokemus sen säätäminen voisi olla.
Tukiaseman sain asennettua ilman ihmeempiä virittelyjä, siinä ei oikeastaan ollut mitään ongelmia. Paperiohjeessa ei kerrottu laitteen asetuksien tekoon tarvittavaa salasanaa, mutta se tieto löytyi ajuriCD:ltä.
Sen USB-mokkulan kanssa tuli säädettyä sitten enempi. Laitteen sisältämästä piirisarjasta minulla ei ollut mitään käsitystä. Lsusb -komento näytti seuraavaa:
Bus 001 Device 002: ID 0411:00da MelCo., Inc.
Lsusb:n -v -lippu kertoi vähän enemmän, mutta tuo MelCo -valmistaja näytti olevan ihan tuntematon, kun Googlella sitä haeskelin. linux.fi -wiki kertoi laitteessani olevan Ralinkin piirisarjan, mutta enemmän Googlen käytön ja haeskelun perusteella siinä oikeasti on Zydas:n 1211 -piiri sisällä. Tähän ei meinannut toimivaa ajuria saada ensin millään, vaikka sekä Debian Etch:n että Lennyn pakettivarastoista löytyi kyseiselle laitteelle sekä ajuri että firmware. Ajurien kehittäjien sivujen perusteella ajurissa olikin jonkinlainen murrosvaihe menossa, ja Linuxin 2.6.23 -versiossa luvattiin olevan taas uudempaa ajuria.
Lennyssä on vielä 2.6.22, mutta asensin Sid:n pakettivarastoista uudemman. Lisäksi sovittimen firmwarea ei pitänyt hakea Debianin pakettivarastoista, vaan tämän ohjeen osoittamasta paikasta.
Näillä eväillä sain tikun lopulta toimimaan. Ajurina toimii siis zd1211rw, joka on täysin vapaa, kernelin mukana tuleva ajuri. Ajurille kaveriksi tarvitsee sen firmwaren.
Nyt tuo tikku on minulla parisen viikkoa ollut käytössä, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kannettavan tietokoneeni Debian Etchiin olen Debian unstablesta hakenut kernelin, ja sillä se on toiminut oikein mukavasti. Joskus saattaa joutua kikkailemaan laitteen käyntiin saamiseksi, ja kone saattaa sammuttaessa jumittua sulkiessaan verkkoyhteyksiä. Näitä ongelmia on kuitenkin ollut vähemmän Linux 2.6.24:aan päivittämisen jälkeen.
Tuota sovitinta uskallan kyllä melko varauksetta suositella usb-wlan-sovitinta kaipaavalle. Ajurituki on jo nyt hyvä, ja kehitys näyttäisi edelleen olevan aktiivista.
18. tammikuuta 2008
5. tammikuuta 2008
IL-2 Sturmovik ja Linux
Kun vielä asuin vanhempieni luona, pelasin heidän Windowsilla varustetuillaan tietokoneilla aika paljon eri pelejä, joista on nykyään sitten joutunut luopumaan Windowsin mukana. Näistä peleistä minusta hienoimpia on tuo IL-2 Sturmovik jatko- ja lisäosineen. Jokin aika sitten selailin Winen ohjelmatietokantaa, ja huomasin siellä melko positiivisia tuloksia Sturmovik-pelien osalta. Tätä olen nyt joululoman aikana testaillut.
Testialustana minulla oli kaksi konetta, seuraavassa vähän tietoja näistä:
Kone 1:
Asennus meni hyvin, vaikka kahden asennuslevyn kanssa Winen kanssa on hieman haastava saada levyä asemasta ulos. Tähän auttoi, kun jostain luin mahdollisuudesta käyttää komentoa wine eject cd-aseman tyhjentämiseen. Myös itse peli toimi oikeastaan virheettömästi. Peliohjaimena käytin paremman puutteessa Logitechin Rumblepad 2:a, jonka myös sai täysin ongelmitta tunnistumaan pelissä.
Forgotten Battleslin suorituskyky ei tuossa 1. koneessa todellakaan vastannut sen toimivuutta Windows-puolella samassa laitteessa, mutta se oli silti ihan pelattavaa tasoa. Mitään grafiikkaongelmia tai vastaavia ei tullut vastaan, eikä peli kaatunutkaan muuten kuin kerran lennon nauhoitusta tallentaessani. Tämän jälkeen en uskaltanut enää testata, kaatuisiko uudestaan, vaikka syytä varmasti olisi ollut. Peliaikaa tällä testaillessa tuli kuitenkin useita tunteja ilman mitään ongelmia, eli ei se ainakaan ihan turha ohjelma Linux-ympäristössäkään ole.
Ace Expansion Packia en saanut asennettua, koska olin tyhjentänyt Winen rekisterin jonkin ongelman takia FB:n asennuksen jälkeen. Asennusohjelma ei löytänyt FB:tä eikä kysynyt minulta sen sijaintia. Annoin asian olla.
Pacific Fighters asentui oikein hyvin, mutta sitä en saanut käynnistymään Securom -kopiosuojaksen valittaessa jostain mystisestä ongelmasta. Koetin ratkaista ongelman asentamalla kopiosuojauksen kiertävän ohjelman PF:ään, mutta sen kanssa törmäsin johonkin Javaan liittyvään ongelmaan.
IL-2 Sturmovikin Demo 2.0:n asennusohjelma ei jostain syystä käynnistynyt Winessä, mutta sen sai ohitetttua kaivelemalla tarvittavat tiedostot asennus-zipin sisältämistä cab -tiedostoista. Demo kyllä purkamisen jälkeen käynnistyi ja toimi ihan hyvin, mutta jostain syystä siinä ilmeni ajoittaista mystistä tökkimistä. Kumpaankaan ongelmaan en törmännyt Forgotten Battlesin kanssa. Pienestä tökkimisestä huolimatta IL-2:n demo toimi ihan pelattavasti, joten ei senkään kokeilu hukkaan mennyt.
Myöhemmin löysin myös sen IL-2:n asennuslevyn, joten pääsein kokeilemaan myös sen täysversiota. Siinä kävi oikeastaan täysin samalla tavoin kuin demonkin kanssa. Asennusohjelma ei käynnistynyt, mutta levyltä sain kopioitua käsin tarvittavat tiedostot. Demon tökkiminen oli myös kokoversiossa, mutta ehkä ei niin pahasti. 2. konekokoonpanolla ongelmia oli vielä vähemmän.
Koetin päivittää tuota IL-2:n täysversiota uudempaan, mutta sen kanssa asensin varmaankin päivityksiä väärässä järjestyksessä (niitä on julkaistu aika monta) tai tein jotain muuta yhtä fiksua. Asennus meni hieman rikki, eikä kaikissa lentokoneissa ollut esimerkiksi ohjaamoa. Myös käsin tehty asennus saattoi olla jotenkin puutteellinen ja aiheutta jännyyksiä jälkikäteen.
Huolimatta Pacific Fightersin ongelmista, Forgotten Battlesin lähes täydellinen toiminta kannusti minua hankkimaan IL-2 Sturmovik 1946:n jonka sainkin netistä tilaamalla hankittua vajaalla 12 eurolla. 1946:n tarjoamat uudet lentokoneet ja muut kivat asiat olivat yksi syy, mutta ehkä tärkeämpi sellainen oli mahdollisuus asentaa Forgotten Battles ja sen lisäosat yhdeltä DVD:ltä viiden CD:n sijaan.
Tilaamani levy sitten saapui postissa aika vasta, ja sitä rupesin sitten kokeilemaan. Asennusohjelma meni tuttuun tyyliin erittäin nätisti läpi, mutta myös 1946:n käynnistys pysähtyy PF:n tavoin Securomin virheilmoitukseen. Kopiosuojauksen ohituksesta oli myös yhtä vähän iloa. Ratkaisu ongelmaan löytyi WineHQ:n ohjelmatietokannasta, jossa kehotettiin lisäämään Winen regeditillä avain "HKEY_LOCAL_MACHINE\System\MountedDevices"
Winen järjestelmärekisteriin.
Poistin myös kopiosuojauksenkierto-ohjelman, ja nyt myös IL-2 Sturmovik 1946 toimi yhtä hyvin kuin Forgotten Battleskin. Kokoonpano 2 jaksoi pyörittää sitä oikein mukavasti, eikä isoillakaan kartoilla esiintynyt uskoakseni suuren muistimäärän ansiosta oikeastaan ollenkaan tökkimistä tai muuta hidastelua. Suurimmin Winen käyttö vaikuttaa uskoakseni näytönohjaimesta ja prosessorista saataviin tehoihin, joten siltä osin ylimääräistä potkua on syytä koneesta löytyä. Testikoneen prosessori tuskin on pullonkaula, mutta näytönohjainhan siinä on aika mopo. Silti Sturmovikia se jaksoi pyörittää oikein mukavasti, joten kyllähän se peli näyttäisi aika todella hyvin toimivan ihan Winelläkin.
Ainoa ongelmallisempi alue noissa peleissä Winellä saattaa olla moninpeli, jota en vielä ole kerennyt testailemaan. Kerran koetin moninpeliserverin yksinpelaamista varten käynnistää, mutta se jumitti pelin täysin. WineHQ:sta näytti löytyvän apua myös tähän, mutta vielä en ole kerennyt testaamaan. Lisäksi IL-2:n moninpelin kannalta melko tarpeellista HyperLobby -ohjelmaa en ole vielä testannut ollenkaan. Jossain näkemäni kuvankaappauksen perusteella se kyllä on ainakin käynnistynyt jo ajat sitten.
Testialustana minulla oli kaksi konetta, seuraavassa vähän tietoja näistä:
Kone 1:
- AMD Athlon 2600+ (Barton)
- 512 MB
- Radeon 9600 XT
- Ubuntu 7.10
- Wine 0.9.52 (WineHQ:n paketti)
- Intel Core 2 Duo 6320 (?)
- 2048 MB
- Nvidia 6200
- Fedora 8
- Wine 0.9.52 (koji.fedoraproject.org:sta)
- IL-2 Sturmovik (itsenäinen peli)
- IL-2 Sturmovik Forgotten Battles (itsenäinen, edellisen jatko-osa)
- IL-2 Sturmovik Forgotten Battles Ace Expansion Pack (lisäosa edelliseen)
- Pacific Fighters (itsenäinen, mutta myös lisäosa edelliseen)
- Pe-2 (lisäosa ilmeisesti yhdistelmään FB+AEP+PF)
- IL-2 Sturmovik 1946 (Sisältää kait kaikki edelliset + jotain lisäsälää)
Asennus meni hyvin, vaikka kahden asennuslevyn kanssa Winen kanssa on hieman haastava saada levyä asemasta ulos. Tähän auttoi, kun jostain luin mahdollisuudesta käyttää komentoa wine eject cd-aseman tyhjentämiseen. Myös itse peli toimi oikeastaan virheettömästi. Peliohjaimena käytin paremman puutteessa Logitechin Rumblepad 2:a, jonka myös sai täysin ongelmitta tunnistumaan pelissä.
Forgotten Battleslin suorituskyky ei tuossa 1. koneessa todellakaan vastannut sen toimivuutta Windows-puolella samassa laitteessa, mutta se oli silti ihan pelattavaa tasoa. Mitään grafiikkaongelmia tai vastaavia ei tullut vastaan, eikä peli kaatunutkaan muuten kuin kerran lennon nauhoitusta tallentaessani. Tämän jälkeen en uskaltanut enää testata, kaatuisiko uudestaan, vaikka syytä varmasti olisi ollut. Peliaikaa tällä testaillessa tuli kuitenkin useita tunteja ilman mitään ongelmia, eli ei se ainakaan ihan turha ohjelma Linux-ympäristössäkään ole.
Ace Expansion Packia en saanut asennettua, koska olin tyhjentänyt Winen rekisterin jonkin ongelman takia FB:n asennuksen jälkeen. Asennusohjelma ei löytänyt FB:tä eikä kysynyt minulta sen sijaintia. Annoin asian olla.
Pacific Fighters asentui oikein hyvin, mutta sitä en saanut käynnistymään Securom -kopiosuojaksen valittaessa jostain mystisestä ongelmasta. Koetin ratkaista ongelman asentamalla kopiosuojauksen kiertävän ohjelman PF:ään, mutta sen kanssa törmäsin johonkin Javaan liittyvään ongelmaan.
IL-2 Sturmovikin Demo 2.0:n asennusohjelma ei jostain syystä käynnistynyt Winessä, mutta sen sai ohitetttua kaivelemalla tarvittavat tiedostot asennus-zipin sisältämistä cab -tiedostoista. Demo kyllä purkamisen jälkeen käynnistyi ja toimi ihan hyvin, mutta jostain syystä siinä ilmeni ajoittaista mystistä tökkimistä. Kumpaankaan ongelmaan en törmännyt Forgotten Battlesin kanssa. Pienestä tökkimisestä huolimatta IL-2:n demo toimi ihan pelattavasti, joten ei senkään kokeilu hukkaan mennyt.
Myöhemmin löysin myös sen IL-2:n asennuslevyn, joten pääsein kokeilemaan myös sen täysversiota. Siinä kävi oikeastaan täysin samalla tavoin kuin demonkin kanssa. Asennusohjelma ei käynnistynyt, mutta levyltä sain kopioitua käsin tarvittavat tiedostot. Demon tökkiminen oli myös kokoversiossa, mutta ehkä ei niin pahasti. 2. konekokoonpanolla ongelmia oli vielä vähemmän.
Koetin päivittää tuota IL-2:n täysversiota uudempaan, mutta sen kanssa asensin varmaankin päivityksiä väärässä järjestyksessä (niitä on julkaistu aika monta) tai tein jotain muuta yhtä fiksua. Asennus meni hieman rikki, eikä kaikissa lentokoneissa ollut esimerkiksi ohjaamoa. Myös käsin tehty asennus saattoi olla jotenkin puutteellinen ja aiheutta jännyyksiä jälkikäteen.
Huolimatta Pacific Fightersin ongelmista, Forgotten Battlesin lähes täydellinen toiminta kannusti minua hankkimaan IL-2 Sturmovik 1946:n jonka sainkin netistä tilaamalla hankittua vajaalla 12 eurolla. 1946:n tarjoamat uudet lentokoneet ja muut kivat asiat olivat yksi syy, mutta ehkä tärkeämpi sellainen oli mahdollisuus asentaa Forgotten Battles ja sen lisäosat yhdeltä DVD:ltä viiden CD:n sijaan.
Tilaamani levy sitten saapui postissa aika vasta, ja sitä rupesin sitten kokeilemaan. Asennusohjelma meni tuttuun tyyliin erittäin nätisti läpi, mutta myös 1946:n käynnistys pysähtyy PF:n tavoin Securomin virheilmoitukseen. Kopiosuojauksen ohituksesta oli myös yhtä vähän iloa. Ratkaisu ongelmaan löytyi WineHQ:n ohjelmatietokannasta, jossa kehotettiin lisäämään Winen regeditillä avain "HKEY_LOCAL_MACHINE\System\MountedDevices"
Winen järjestelmärekisteriin.
Poistin myös kopiosuojauksenkierto-ohjelman, ja nyt myös IL-2 Sturmovik 1946 toimi yhtä hyvin kuin Forgotten Battleskin. Kokoonpano 2 jaksoi pyörittää sitä oikein mukavasti, eikä isoillakaan kartoilla esiintynyt uskoakseni suuren muistimäärän ansiosta oikeastaan ollenkaan tökkimistä tai muuta hidastelua. Suurimmin Winen käyttö vaikuttaa uskoakseni näytönohjaimesta ja prosessorista saataviin tehoihin, joten siltä osin ylimääräistä potkua on syytä koneesta löytyä. Testikoneen prosessori tuskin on pullonkaula, mutta näytönohjainhan siinä on aika mopo. Silti Sturmovikia se jaksoi pyörittää oikein mukavasti, joten kyllähän se peli näyttäisi aika todella hyvin toimivan ihan Winelläkin.
Ainoa ongelmallisempi alue noissa peleissä Winellä saattaa olla moninpeli, jota en vielä ole kerennyt testailemaan. Kerran koetin moninpeliserverin yksinpelaamista varten käynnistää, mutta se jumitti pelin täysin. WineHQ:sta näytti löytyvän apua myös tähän, mutta vielä en ole kerennyt testaamaan. Lisäksi IL-2:n moninpelin kannalta melko tarpeellista HyperLobby -ohjelmaa en ole vielä testannut ollenkaan. Jossain näkemäni kuvankaappauksen perusteella se kyllä on ainakin käynnistynyt jo ajat sitten.
29. joulukuuta 2007
Linux ulkoiselle levylle
On tuota jo jonkin aikaa kiinnostanut asentaa käyttöjärjestelmä irrotettavalle uudelleenkirjoitettavalle levylle, jolloin siitä saisi ikäänkuin tiedot säilyttävän livecd:n. Käynnistyslataajien ja muiden toimivuus USB-liitäntäisten laitteiden kanssa on vain epäilyttänyt eikä oikein ole ylimääräistä laitetta ollut koekaniiniksi, joten ei ollut aiemmin tullut kokeiltua.
Tänä jouluna sain kuitenkin lahjaksi yhden gigatavun muistitikun, johon sitten ajattelin alkaa Linuxia tunkemaan. Aluksi koetin käyttää Debootstrap-ohjelmaa, joka kokoaa haluttuun hakemistoon Debianin perusasennuksen. Tähän en kuitenkaan Grubia saanut suosiolla asentumaan chroot-ympäristössä, joten homma ei tullut valmiiksi.
Lopulta tulin kokeilleeksi ihan tavallista Debianin Netinstall-asennuslevyä, että josko se osaisi USB-tikulle asentaa. Ja osasihan se. Grub meni sinne myös ihan normaalisti, eikä asennuksessa näyttänyt olevan mitään ihmeempiä erikoisuuksia, lukuunottamatta hitaan USB 1.0 -väylän aiheuttamaa odottelua.
Asennukseen käyttämäni kone ei kuitenkaan osannut käynnistyä USB-medialta, joten tikkua piti sitten kokeilla eri koneessa, joka oli vieläpä läppäri. Jotain narinaa sitten tuli bootissa löytymättömistä levyistä ja swap-osion puutteesta (ei mahdu gigan tikulle), ja Grubiakin joutui aluksi hieman puukottamaan, mutta käyntiin se lähti.
Myöhemmin olen hieman tikulle asennettua järjestelmää puukottanut, ja nyt se käynnistyy ainakin aika monessa koneessa melko heittämällä. Tikulle on nyt siis asennettuna Debian 4.0:n perusasennus, johon olen lisänyt Xorg:n, Openboxin, Emacsin, GCC:n, Gaimin ja Iceweaselin (Debianin Firefox). Tilaa tikulla on vapaana vielä neljännes, mikä on yllättävän vähän. Asennuksessa valitsin perusjärjestelmän lisäksi tasksel-kohdassa Tavallinen järjestelmä- ja Kannettava tietokone -kohdat. Nämä varmaan haukkasivat jonkin verran.
Pienen USB-tikun lisäksi otin käsittelyyn myös vasta hankkimani 500 gigatavun ulkoisen kiintolevyn, johon tein vajaan 70 gigatavun osion käyttöjärjestelmää varten. Tähän laitoin Debianin sijaan Fedoran, jonka hieman uudemmat kerneli ja X voivat olla hyödyksi erilaisilla laitteilla toimittaessa. Tätä kirjoitan juurikin kyseisellä Fedora-asennuksella, ja kyllä tämä näyttäisi jopa toimivan. Asennuksessa asennusohjelma halusi lähes väkisin asentaa käynnistyslataajan koneen omalle kiintolevylle, mutta löytyi sieltä kaivamalla mahdollisuus asentaa se ulkoiselle levylle. Muita ongelmia ei vastaan tullut, mutta tämän koneen Windowsin toimivuus pitää vielä tarkistaa.
Tänä jouluna sain kuitenkin lahjaksi yhden gigatavun muistitikun, johon sitten ajattelin alkaa Linuxia tunkemaan. Aluksi koetin käyttää Debootstrap-ohjelmaa, joka kokoaa haluttuun hakemistoon Debianin perusasennuksen. Tähän en kuitenkaan Grubia saanut suosiolla asentumaan chroot-ympäristössä, joten homma ei tullut valmiiksi.
Lopulta tulin kokeilleeksi ihan tavallista Debianin Netinstall-asennuslevyä, että josko se osaisi USB-tikulle asentaa. Ja osasihan se. Grub meni sinne myös ihan normaalisti, eikä asennuksessa näyttänyt olevan mitään ihmeempiä erikoisuuksia, lukuunottamatta hitaan USB 1.0 -väylän aiheuttamaa odottelua.
Asennukseen käyttämäni kone ei kuitenkaan osannut käynnistyä USB-medialta, joten tikkua piti sitten kokeilla eri koneessa, joka oli vieläpä läppäri. Jotain narinaa sitten tuli bootissa löytymättömistä levyistä ja swap-osion puutteesta (ei mahdu gigan tikulle), ja Grubiakin joutui aluksi hieman puukottamaan, mutta käyntiin se lähti.
Myöhemmin olen hieman tikulle asennettua järjestelmää puukottanut, ja nyt se käynnistyy ainakin aika monessa koneessa melko heittämällä. Tikulle on nyt siis asennettuna Debian 4.0:n perusasennus, johon olen lisänyt Xorg:n, Openboxin, Emacsin, GCC:n, Gaimin ja Iceweaselin (Debianin Firefox). Tilaa tikulla on vapaana vielä neljännes, mikä on yllättävän vähän. Asennuksessa valitsin perusjärjestelmän lisäksi tasksel-kohdassa Tavallinen järjestelmä- ja Kannettava tietokone -kohdat. Nämä varmaan haukkasivat jonkin verran.
Pienen USB-tikun lisäksi otin käsittelyyn myös vasta hankkimani 500 gigatavun ulkoisen kiintolevyn, johon tein vajaan 70 gigatavun osion käyttöjärjestelmää varten. Tähän laitoin Debianin sijaan Fedoran, jonka hieman uudemmat kerneli ja X voivat olla hyödyksi erilaisilla laitteilla toimittaessa. Tätä kirjoitan juurikin kyseisellä Fedora-asennuksella, ja kyllä tämä näyttäisi jopa toimivan. Asennuksessa asennusohjelma halusi lähes väkisin asentaa käynnistyslataajan koneen omalle kiintolevylle, mutta löytyi sieltä kaivamalla mahdollisuus asentaa se ulkoiselle levylle. Muita ongelmia ei vastaan tullut, mutta tämän koneen Windowsin toimivuus pitää vielä tarkistaa.
20. marraskuuta 2007
Debian Lenny
Taas jostain todella hyvästä syystä tuli jakelua vaihdettua. Debianin testattava versio, koodinimeltään Lenny, on siis nyt käytössä. Vakaata versiota harkitsin myös, mutta siinä olisivat esimerkiksi Gaim ja Gnucash olleet liian vanhaa versiota. Muuten ne ehkä olisivat välttäneet, mutta uudemmasta versiosta vanhempaan siirryttäessä moni ohjelma osaa lahjakkaasti sotkea asetuksensa tai muuten seota.
Kun Lenny joskus julkaistaan, tulee siinä kai olemaan Gnomen versio 2.20, eli sama kuin Fedora 8:ssa. Tällä hetkellä kuitenkin osa Gnomesta on jo melko vanhasta Gnome 2.14:sta, osa sitten uudemmista. 2.20:sta on vain joitain osia. Pakettivarastot laitoin kuitenkin siten, että unstable- ja experimental -varastoista saa noiden Lennyn varastojen lisäksi asennettua ohjelmia helposti tarvittaessa, ja niiden kautta paikkasin muutaman eniten vanhuuttaan loistavan ohjelman vähän uudemmaksi. Saa nähdä, käykö näiden järjestelyjen kanssa vielä huonosti, mutta on tämä jo pari päivää ihan moitteetta toiminut.
Jatkossa meinaan katsella rauhassa Lennyn kehittymistä, ja ehkä sen parissa pysyn sitten sen julkaisun jälkeenkin. (Niin varmaan...)
Ja jos en sitten jaksa vakaata jakelua käyttää, niin voisi vaikka seuraavaan Debianin versioon taas hypätä jo ennen sen julkaisua.
Kun Lenny joskus julkaistaan, tulee siinä kai olemaan Gnomen versio 2.20, eli sama kuin Fedora 8:ssa. Tällä hetkellä kuitenkin osa Gnomesta on jo melko vanhasta Gnome 2.14:sta, osa sitten uudemmista. 2.20:sta on vain joitain osia. Pakettivarastot laitoin kuitenkin siten, että unstable- ja experimental -varastoista saa noiden Lennyn varastojen lisäksi asennettua ohjelmia helposti tarvittaessa, ja niiden kautta paikkasin muutaman eniten vanhuuttaan loistavan ohjelman vähän uudemmaksi. Saa nähdä, käykö näiden järjestelyjen kanssa vielä huonosti, mutta on tämä jo pari päivää ihan moitteetta toiminut.
Jatkossa meinaan katsella rauhassa Lennyn kehittymistä, ja ehkä sen parissa pysyn sitten sen julkaisun jälkeenkin. (Niin varmaan...)
Ja jos en sitten jaksa vakaata jakelua käyttää, niin voisi vaikka seuraavaan Debianin versioon taas hypätä jo ennen sen julkaisua.
24. lokakuuta 2007
Takaisin Fedoraan
Jo tästä aikaisemmin tuli avauduttua, mutta nyt tosiaan laitoin Fedoran takaisin. Debian on minusta monella tapaa paremmin toteutettu, mutta vakaan jakelun ohjelmien ikä ja päivittymättömyys hankaloitti monien uudempien ohjelmien testaamista. Fedoraa käyttämällä pystyy paremmin seuraamaan ohjelmien kehitystä, kun esimerkiksi kernelistä tippuu uusia versioita pakettivarastoihin muutenkin kuin jakelun itsensä päivittyessä seuraavaan versioon. Ongelmiahan se teettää myös, mutta olen sattuneesta syystä pitänyt koneeni semmoisessa järjestyksessä, ettei paljoa vaivaa uudelleenasennuksesta ole. Paljosta käyttämisestä huolimatta Fedoraa en ole silti toimimattomuuden takia joutunut uudelleenasentamaan.
Tästä sitten alan varmaan odottelemaan Fedora 8:n julkistustam enää reilu pari viikkoa siihen.
Tästä sitten alan varmaan odottelemaan Fedora 8:n julkistustam enää reilu pari viikkoa siihen.
21. lokakuuta 2007
Deb -paketti
Onnistui :-)
Debian New Maintainer's Guidea lueskelleen sovelsin ohjetta Xmoto 0.3.3:een. Homma ei ollut mitään hirveän vaikeata, mutta kyllä aika tarkat vaatimukset Debian -projektilla on esimerkiksi ohjelmien tekijänoikeuksien ja lisenssien kirjaamisesta paketin metatietoihin. Itselleni paketoidessa niillä ei tietenkään ole juuri väliä, mutta vielä olisi kuitenkin tarkoituksena joskus kyetä tekemään sen verran hyvin paketteja, että niitä kehtaisi oman koneen ulkopuolellekin viedä. Debianin työkalut tuntuivat olevan monipuolisemmat kuin RPM:n vastaavat palikat, mutta vastaavasti tuossa oli vähän hankalampi pysyä kärryllä siitä, mitä mikäkin tekee.
Noh, jos ei tästä muuta tullut, niin ainakin voin noita itse tarvitsemiani ohjelmia paketoida, niin ei tarvitse /usr/localiin asennella. Ja siinähän sitä tehdessä oppii.
Crrcsim olisi kyllä mukava saada pakettiin... se vaan ei tällä hetkellä näytä kääntyvän tällä koneella ensinkään.
Debian New Maintainer's Guidea lueskelleen sovelsin ohjetta Xmoto 0.3.3:een. Homma ei ollut mitään hirveän vaikeata, mutta kyllä aika tarkat vaatimukset Debian -projektilla on esimerkiksi ohjelmien tekijänoikeuksien ja lisenssien kirjaamisesta paketin metatietoihin. Itselleni paketoidessa niillä ei tietenkään ole juuri väliä, mutta vielä olisi kuitenkin tarkoituksena joskus kyetä tekemään sen verran hyvin paketteja, että niitä kehtaisi oman koneen ulkopuolellekin viedä. Debianin työkalut tuntuivat olevan monipuolisemmat kuin RPM:n vastaavat palikat, mutta vastaavasti tuossa oli vähän hankalampi pysyä kärryllä siitä, mitä mikäkin tekee.
Noh, jos ei tästä muuta tullut, niin ainakin voin noita itse tarvitsemiani ohjelmia paketoida, niin ei tarvitse /usr/localiin asennella. Ja siinähän sitä tehdessä oppii.
Crrcsim olisi kyllä mukava saada pakettiin... se vaan ei tällä hetkellä näytä kääntyvän tällä koneella ensinkään.
20. lokakuuta 2007
Jakelu vaihtui taas
Eli Debian 4.0:n laitoin takaisin tähän pääkoneelle, Fedora 7:n tilalle. Jokin aika sitten vaihdoin toiseen suuntaan, kun tuntui tämä Debian niin wanhalta. Lisäksi Debianin kerneli oli sen verran vanha, että piti erillistä äänikorttia käyttää, jotta ylipäätään koneesta sai mitään toivottuja ääniä pihalle.
Nyt korjasin tuon ääniongelman asentamalla backports.orgista uudemman kernelin oletuskernelin tilalle. Debianin testing -versioon siirtymistä harkitsin myös, mutta annan sen vielä ainakin jonkin aikaa kypsyä, ennen kuin sitä rupean sovittelemaan tähän. Tällä hetkellä ainakin Gnome 2.20 on vasta puoliksi sinne saatu, minkä seurauksena osa jutuista ei oikein toimi.
Nvidian näytönohjainajuri tässä on vielä aika vanha, mutta ainakin Enemy Territory: Quake Wars näyttäisi tällä vanhemmallakin ajurilla pelittävän. Eli todennäköisesti on riittävän uusi. Mitään Compizeja on aika turha tuolla kuvitellakaan ajavansa, mutta en minä niitä kaipaakaan.
Hankala sanoa, miksi tämän Debianin nyt sitten laitoin. Onpahan ainakin vähän vähemmän eläväinen jakelu, eli ei tule mitään ihmeempiä ylläreitä. Debianin hallintatyökalut ovat minusta Fedoran vastaavia parempia monessakin asiassa, vaikka on Fedorallakin toki vahvoja alueita, kuten virtuaalikoneet ja Selinux. Kuitenkin esimerkiksi Fedoran root-salasanaa kysyvät dialogit ovat paljon kömpelömpiä kuin Debianin vastaavat.
Tällä mennään nyt, katsotaanpa, jos jossain vaiheessa saisin sitä paketointia opeteltua Debianille. Crrcsim -simulaattoria koetin tässä jo, mutta se nyt ei tunnu edes kääntyvän tällä hetkellä. Pitäisi varmaan joku helpompi ohjelma valita aluksi.
Nyt korjasin tuon ääniongelman asentamalla backports.orgista uudemman kernelin oletuskernelin tilalle. Debianin testing -versioon siirtymistä harkitsin myös, mutta annan sen vielä ainakin jonkin aikaa kypsyä, ennen kuin sitä rupean sovittelemaan tähän. Tällä hetkellä ainakin Gnome 2.20 on vasta puoliksi sinne saatu, minkä seurauksena osa jutuista ei oikein toimi.
Nvidian näytönohjainajuri tässä on vielä aika vanha, mutta ainakin Enemy Territory: Quake Wars näyttäisi tällä vanhemmallakin ajurilla pelittävän. Eli todennäköisesti on riittävän uusi. Mitään Compizeja on aika turha tuolla kuvitellakaan ajavansa, mutta en minä niitä kaipaakaan.
Hankala sanoa, miksi tämän Debianin nyt sitten laitoin. Onpahan ainakin vähän vähemmän eläväinen jakelu, eli ei tule mitään ihmeempiä ylläreitä. Debianin hallintatyökalut ovat minusta Fedoran vastaavia parempia monessakin asiassa, vaikka on Fedorallakin toki vahvoja alueita, kuten virtuaalikoneet ja Selinux. Kuitenkin esimerkiksi Fedoran root-salasanaa kysyvät dialogit ovat paljon kömpelömpiä kuin Debianin vastaavat.
Tällä mennään nyt, katsotaanpa, jos jossain vaiheessa saisin sitä paketointia opeteltua Debianille. Crrcsim -simulaattoria koetin tässä jo, mutta se nyt ei tunnu edes kääntyvän tällä hetkellä. Pitäisi varmaan joku helpompi ohjelma valita aluksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
