Linux- selitystä

Linux ja Wlan-tikku

2008-01-18T22:03:00.000+02:00

Tähän mennessä minulla ei ollut minkäänlaisia kokemuksia Wlanin toiminnasta Linuxilla, ja toimimattomuudestakin vain vähän.

Tulin sitten hankkineeksi puolison kannettavalle tietokoneelle kaveriksi langattoman tukiaseman. Mallin valitsin viisaasti sen kummemmin tutkimatta ihan kaupan hyllyllä olleista. Mukaan lopulta tarttui joku Buffalon perusmalli, jossa on kolot neljälle Ethernet-johdolle ja IEEE 802.11g -radio.

Tukiasemaa oli tarjolla sellaisemaan 45 € hintaan, ja muutamaa euroa kallimmalla mikäli mukaan halusi yhden saman valmistajan Wlan-sovittimen. Hintaero oli minusta aika pieni, joten otin sen sovittimen siihen mukaan. Kyseisen laitteen Linux-yhteensopivuudesta en tiennyt mitään, mutta ajattelin, että opettava kokemus sen säätäminen voisi olla.

Tukiaseman sain asennettua ilman ihmeempiä virittelyjä, siinä ei oikeastaan ollut mitään ongelmia. Paperiohjeessa ei kerrottu laitteen asetuksien tekoon tarvittavaa salasanaa, mutta se tieto löytyi ajuriCD:ltä.

Sen USB-mokkulan kanssa tuli säädettyä sitten enempi. Laitteen sisältämästä piirisarjasta minulla ei ollut mitään käsitystä. Lsusb -komento näytti seuraavaa:

Bus 001 Device 002: ID 0411:00da MelCo., Inc.

Lsusb:n -v -lippu kertoi vähän enemmän, mutta tuo MelCo -valmistaja näytti olevan ihan tuntematon, kun Googlella sitä haeskelin. linux.fi -wiki kertoi laitteessani olevan Ralinkin piirisarjan, mutta enemmän Googlen käytön ja haeskelun perusteella siinä oikeasti on Zydas:n 1211 -piiri sisällä. Tähän ei meinannut toimivaa ajuria saada ensin millään, vaikka sekä Debian Etch:n että Lennyn pakettivarastoista löytyi kyseiselle laitteelle sekä ajuri että firmware. Ajurien kehittäjien sivujen perusteella ajurissa olikin jonkinlainen murrosvaihe menossa, ja Linuxin 2.6.23 -versiossa luvattiin olevan taas uudempaa ajuria.

Lennyssä on vielä 2.6.22, mutta asensin Sid:n pakettivarastoista uudemman. Lisäksi sovittimen firmwarea ei pitänyt hakea Debianin pakettivarastoista, vaan tämän ohjeen osoittamasta paikasta.

Näillä eväillä sain tikun lopulta toimimaan. Ajurina toimii siis zd1211rw, joka on täysin vapaa, kernelin mukana tuleva ajuri. Ajurille kaveriksi tarvitsee sen firmwaren.

Nyt tuo tikku on minulla parisen viikkoa ollut käytössä, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kannettavan tietokoneeni Debian Etchiin olen Debian unstablesta hakenut kernelin, ja sillä se on toiminut oikein mukavasti. Joskus saattaa joutua kikkailemaan laitteen käyntiin saamiseksi, ja kone saattaa sammuttaessa jumittua sulkiessaan verkkoyhteyksiä. Näitä ongelmia on kuitenkin ollut vähemmän Linux 2.6.24:aan päivittämisen jälkeen.

Tuota sovitinta uskallan kyllä melko varauksetta suositella usb-wlan-sovitinta kaipaavalle. Ajurituki on jo nyt hyvä, ja kehitys näyttäisi edelleen olevan aktiivista.

IL-2 Sturmovik ja Linux

2008-01-05T22:49:00.000+02:00

Kun vielä asuin vanhempieni luona, pelasin heidän Windowsilla varustetuillaan tietokoneilla aika paljon eri pelejä, joista on nykyään sitten joutunut luopumaan Windowsin mukana. Näistä peleistä minusta hienoimpia on tuo IL-2 Sturmovik jatko- ja lisäosineen. Jokin aika sitten selailin Winen ohjelmatietokantaa, ja huomasin siellä melko positiivisia tuloksia Sturmovik-pelien osalta. Tätä olen nyt joululoman aikana testaillut.

Testialustana minulla oli kaksi konetta, seuraavassa vähän tietoja näistä:
Kone 1:

AMD Athlon 2600+ (Barton)
512 MB
Radeon 9600 XT
Ubuntu 7.10
Wine 0.9.52 (WineHQ:n paketti)

Kone 2:

Intel Core 2 Duo 6320 (?)
2048 MB
Nvidia 6200
Fedora 8
Wine 0.9.52 (koji.fedoraproject.org:sta)

IL-2 Sturmovik -pelisarja on laajentunut alkuperäisestä huimasti, tällä hetkellä siitä on käsittääkseni julkaistu seuraavat osat:

IL-2 Sturmovik (itsenäinen peli)
IL-2 Sturmovik Forgotten Battles (itsenäinen, edellisen jatko-osa)
IL-2 Sturmovik Forgotten Battles Ace Expansion Pack (lisäosa edelliseen)
Pacific Fighters (itsenäinen, mutta myös lisäosa edelliseen)
Pe-2 (lisäosa ilmeisesti yhdistelmään FB+AEP+PF)
IL-2 Sturmovik 1946 (Sisältää kait kaikki edelliset + jotain lisäsälää)

Itselläni oli olemassa kaikki palikat ensimmäisestä tuohon Pacific Fightersiin asti. Perus- IL-2:n asenneslevyä en aluksi löytänyt, joten aloitin testaamisen Forgotten Battles -osasta. FB:ta testasin ainoastaan tuolla ensiksi mainitulla koneella.

Asennus meni hyvin, vaikka kahden asennuslevyn kanssa Winen kanssa on hieman haastava saada levyä asemasta ulos. Tähän auttoi, kun jostain luin mahdollisuudesta käyttää komentoa wine eject cd-aseman tyhjentämiseen. Myös itse peli toimi oikeastaan virheettömästi. Peliohjaimena käytin paremman puutteessa Logitechin Rumblepad 2:a, jonka myös sai täysin ongelmitta tunnistumaan pelissä.

Forgotten Battleslin suorituskyky ei tuossa 1. koneessa todellakaan vastannut sen toimivuutta Windows-puolella samassa laitteessa, mutta se oli silti ihan pelattavaa tasoa. Mitään grafiikkaongelmia tai vastaavia ei tullut vastaan, eikä peli kaatunutkaan muuten kuin kerran lennon nauhoitusta tallentaessani. Tämän jälkeen en uskaltanut enää testata, kaatuisiko uudestaan, vaikka syytä varmasti olisi ollut. Peliaikaa tällä testaillessa tuli kuitenkin useita tunteja ilman mitään ongelmia, eli ei se ainakaan ihan turha ohjelma Linux-ympäristössäkään ole.

Ace Expansion Packia en saanut asennettua, koska olin tyhjentänyt Winen rekisterin jonkin ongelman takia FB:n asennuksen jälkeen. Asennusohjelma ei löytänyt FB:tä eikä kysynyt minulta sen sijaintia. Annoin asian olla.

Pacific Fighters asentui oikein hyvin, mutta sitä en saanut käynnistymään Securom -kopiosuojaksen valittaessa jostain mystisestä ongelmasta. Koetin ratkaista ongelman asentamalla kopiosuojauksen kiertävän ohjelman PF:ään, mutta sen kanssa törmäsin johonkin Javaan liittyvään ongelmaan.

IL-2 Sturmovikin Demo 2.0:n asennusohjelma ei jostain syystä käynnistynyt Winessä, mutta sen sai ohitetttua kaivelemalla tarvittavat tiedostot asennus-zipin sisältämistä cab -tiedostoista. Demo kyllä purkamisen jälkeen käynnistyi ja toimi ihan hyvin, mutta jostain syystä siinä ilmeni ajoittaista mystistä tökkimistä. Kumpaankaan ongelmaan en törmännyt Forgotten Battlesin kanssa. Pienestä tökkimisestä huolimatta IL-2:n demo toimi ihan pelattavasti, joten ei senkään kokeilu hukkaan mennyt.

Myöhemmin löysin myös sen IL-2:n asennuslevyn, joten pääsein kokeilemaan myös sen täysversiota. Siinä kävi oikeastaan täysin samalla tavoin kuin demonkin kanssa. Asennusohjelma ei käynnistynyt, mutta levyltä sain kopioitua käsin tarvittavat tiedostot. Demon tökkiminen oli myös kokoversiossa, mutta ehkä ei niin pahasti. 2. konekokoonpanolla ongelmia oli vielä vähemmän.

Koetin päivittää tuota IL-2:n täysversiota uudempaan, mutta sen kanssa asensin varmaankin päivityksiä väärässä järjestyksessä (niitä on julkaistu aika monta) tai tein jotain muuta yhtä fiksua. Asennus meni hieman rikki, eikä kaikissa lentokoneissa ollut esimerkiksi ohjaamoa. Myös käsin tehty asennus saattoi olla jotenkin puutteellinen ja aiheutta jännyyksiä jälkikäteen.

Huolimatta Pacific Fightersin ongelmista, Forgotten Battlesin lähes täydellinen toiminta kannusti minua hankkimaan IL-2 Sturmovik 1946:n jonka sainkin netistä tilaamalla hankittua vajaalla 12 eurolla. 1946:n tarjoamat uudet lentokoneet ja muut kivat asiat olivat yksi syy, mutta ehkä tärkeämpi sellainen oli mahdollisuus asentaa Forgotten Battles ja sen lisäosat yhdeltä DVD:ltä viiden CD:n sijaan.

Tilaamani levy sitten saapui postissa aika vasta, ja sitä rupesin sitten kokeilemaan. Asennusohjelma meni tuttuun tyyliin erittäin nätisti läpi, mutta myös 1946:n käynnistys pysähtyy PF:n tavoin Securomin virheilmoitukseen. Kopiosuojauksen ohituksesta oli myös yhtä vähän iloa. Ratkaisu ongelmaan löytyi WineHQ:n ohjelmatietokannasta, jossa kehotettiin lisäämään Winen regeditillä avain "HKEY_LOCAL_MACHINE\System\MountedDevices"
Winen järjestelmärekisteriin.

Poistin myös kopiosuojauksenkierto-ohjelman, ja nyt myös IL-2 Sturmovik 1946 toimi yhtä hyvin kuin Forgotten Battleskin. Kokoonpano 2 jaksoi pyörittää sitä oikein mukavasti, eikä isoillakaan kartoilla esiintynyt uskoakseni suuren muistimäärän ansiosta oikeastaan ollenkaan tökkimistä tai muuta hidastelua. Suurimmin Winen käyttö vaikuttaa uskoakseni näytönohjaimesta ja prosessorista saataviin tehoihin, joten siltä osin ylimääräistä potkua on syytä koneesta löytyä. Testikoneen prosessori tuskin on pullonkaula, mutta näytönohjainhan siinä on aika mopo. Silti Sturmovikia se jaksoi pyörittää oikein mukavasti, joten kyllähän se peli näyttäisi aika todella hyvin toimivan ihan Winelläkin.

Ainoa ongelmallisempi alue noissa peleissä Winellä saattaa olla moninpeli, jota en vielä ole kerennyt testailemaan. Kerran koetin moninpeliserverin yksinpelaamista varten käynnistää, mutta se jumitti pelin täysin. WineHQ:sta näytti löytyvän apua myös tähän, mutta vielä en ole kerennyt testaamaan. Lisäksi IL-2:n moninpelin kannalta melko tarpeellista HyperLobby -ohjelmaa en ole vielä testannut ollenkaan. Jossain näkemäni kuvankaappauksen perusteella se kyllä on ainakin käynnistynyt jo ajat sitten.

Linux ulkoiselle levylle

2007-12-29T19:03:00.000+02:00

On tuota jo jonkin aikaa kiinnostanut asentaa käyttöjärjestelmä irrotettavalle uudelleenkirjoitettavalle levylle, jolloin siitä saisi ikäänkuin tiedot säilyttävän livecd:n. Käynnistyslataajien ja muiden toimivuus USB-liitäntäisten laitteiden kanssa on vain epäilyttänyt eikä oikein ole ylimääräistä laitetta ollut koekaniiniksi, joten ei ollut aiemmin tullut kokeiltua.

Tänä jouluna sain kuitenkin lahjaksi yhden gigatavun muistitikun, johon sitten ajattelin alkaa Linuxia tunkemaan. Aluksi koetin käyttää Debootstrap-ohjelmaa, joka kokoaa haluttuun hakemistoon Debianin perusasennuksen. Tähän en kuitenkaan Grubia saanut suosiolla asentumaan chroot-ympäristössä, joten homma ei tullut valmiiksi.

Lopulta tulin kokeilleeksi ihan tavallista Debianin Netinstall-asennuslevyä, että josko se osaisi USB-tikulle asentaa. Ja osasihan se. Grub meni sinne myös ihan normaalisti, eikä asennuksessa näyttänyt olevan mitään ihmeempiä erikoisuuksia, lukuunottamatta hitaan USB 1.0 -väylän aiheuttamaa odottelua.

Asennukseen käyttämäni kone ei kuitenkaan osannut käynnistyä USB-medialta, joten tikkua piti sitten kokeilla eri koneessa, joka oli vieläpä läppäri. Jotain narinaa sitten tuli bootissa löytymättömistä levyistä ja swap-osion puutteesta (ei mahdu gigan tikulle), ja Grubiakin joutui aluksi hieman puukottamaan, mutta käyntiin se lähti.

Myöhemmin olen hieman tikulle asennettua järjestelmää puukottanut, ja nyt se käynnistyy ainakin aika monessa koneessa melko heittämällä. Tikulle on nyt siis asennettuna Debian 4.0:n perusasennus, johon olen lisänyt Xorg:n, Openboxin, Emacsin, GCC:n, Gaimin ja Iceweaselin (Debianin Firefox). Tilaa tikulla on vapaana vielä neljännes, mikä on yllättävän vähän. Asennuksessa valitsin perusjärjestelmän lisäksi tasksel-kohdassa Tavallinen järjestelmä- ja Kannettava tietokone -kohdat. Nämä varmaan haukkasivat jonkin verran.

Pienen USB-tikun lisäksi otin käsittelyyn myös vasta hankkimani 500 gigatavun ulkoisen kiintolevyn, johon tein vajaan 70 gigatavun osion käyttöjärjestelmää varten. Tähän laitoin Debianin sijaan Fedoran, jonka hieman uudemmat kerneli ja X voivat olla hyödyksi erilaisilla laitteilla toimittaessa. Tätä kirjoitan juurikin kyseisellä Fedora-asennuksella, ja kyllä tämä näyttäisi jopa toimivan. Asennuksessa asennusohjelma halusi lähes väkisin asentaa käynnistyslataajan koneen omalle kiintolevylle, mutta löytyi sieltä kaivamalla mahdollisuus asentaa se ulkoiselle levylle. Muita ongelmia ei vastaan tullut, mutta tämän koneen Windowsin toimivuus pitää vielä tarkistaa.

Debian Lenny

2007-11-20T19:57:00.001+02:00

Taas jostain todella hyvästä syystä tuli jakelua vaihdettua. Debianin testattava versio, koodinimeltään Lenny, on siis nyt käytössä. Vakaata versiota harkitsin myös, mutta siinä olisivat esimerkiksi Gaim ja Gnucash olleet liian vanhaa versiota. Muuten ne ehkä olisivat välttäneet, mutta uudemmasta versiosta vanhempaan siirryttäessä moni ohjelma osaa lahjakkaasti sotkea asetuksensa tai muuten seota.

Kun Lenny joskus julkaistaan, tulee siinä kai olemaan Gnomen versio 2.20, eli sama kuin Fedora 8:ssa. Tällä hetkellä kuitenkin osa Gnomesta on jo melko vanhasta Gnome 2.14:sta, osa sitten uudemmista. 2.20:sta on vain joitain osia. Pakettivarastot laitoin kuitenkin siten, että unstable- ja experimental -varastoista saa noiden Lennyn varastojen lisäksi asennettua ohjelmia helposti tarvittaessa, ja niiden kautta paikkasin muutaman eniten vanhuuttaan loistavan ohjelman vähän uudemmaksi. Saa nähdä, käykö näiden järjestelyjen kanssa vielä huonosti, mutta on tämä jo pari päivää ihan moitteetta toiminut.

Jatkossa meinaan katsella rauhassa Lennyn kehittymistä, ja ehkä sen parissa pysyn sitten sen julkaisun jälkeenkin. (Niin varmaan...)

Ja jos en sitten jaksa vakaata jakelua käyttää, niin voisi vaikka seuraavaan Debianin versioon taas hypätä jo ennen sen julkaisua.

Takaisin Fedoraan

2007-10-24T01:07:00.000+03:00

Jo tästä aikaisemmin tuli avauduttua, mutta nyt tosiaan laitoin Fedoran takaisin. Debian on minusta monella tapaa paremmin toteutettu, mutta vakaan jakelun ohjelmien ikä ja päivittymättömyys hankaloitti monien uudempien ohjelmien testaamista. Fedoraa käyttämällä pystyy paremmin seuraamaan ohjelmien kehitystä, kun esimerkiksi kernelistä tippuu uusia versioita pakettivarastoihin muutenkin kuin jakelun itsensä päivittyessä seuraavaan versioon. Ongelmiahan se teettää myös, mutta olen sattuneesta syystä pitänyt koneeni semmoisessa järjestyksessä, ettei paljoa vaivaa uudelleenasennuksesta ole. Paljosta käyttämisestä huolimatta Fedoraa en ole silti toimimattomuuden takia joutunut uudelleenasentamaan.

Tästä sitten alan varmaan odottelemaan Fedora 8:n julkistustam enää reilu pari viikkoa siihen.

Deb -paketti

2007-10-21T00:10:00.000+03:00

Onnistui :-)

Debian New Maintainer's Guidea lueskelleen sovelsin ohjetta Xmoto 0.3.3:een. Homma ei ollut mitään hirveän vaikeata, mutta kyllä aika tarkat vaatimukset Debian -projektilla on esimerkiksi ohjelmien tekijänoikeuksien ja lisenssien kirjaamisesta paketin metatietoihin. Itselleni paketoidessa niillä ei tietenkään ole juuri väliä, mutta vielä olisi kuitenkin tarkoituksena joskus kyetä tekemään sen verran hyvin paketteja, että niitä kehtaisi oman koneen ulkopuolellekin viedä. Debianin työkalut tuntuivat olevan monipuolisemmat kuin RPM:n vastaavat palikat, mutta vastaavasti tuossa oli vähän hankalampi pysyä kärryllä siitä, mitä mikäkin tekee.

Noh, jos ei tästä muuta tullut, niin ainakin voin noita itse tarvitsemiani ohjelmia paketoida, niin ei tarvitse /usr/localiin asennella. Ja siinähän sitä tehdessä oppii.

Crrcsim olisi kyllä mukava saada pakettiin... se vaan ei tällä hetkellä näytä kääntyvän tällä koneella ensinkään.

Jakelu vaihtui taas

2007-10-20T19:29:00.000+03:00

Eli Debian 4.0:n laitoin takaisin tähän pääkoneelle, Fedora 7:n tilalle. Jokin aika sitten vaihdoin toiseen suuntaan, kun tuntui tämä Debian niin wanhalta. Lisäksi Debianin kerneli oli sen verran vanha, että piti erillistä äänikorttia käyttää, jotta ylipäätään koneesta sai mitään toivottuja ääniä pihalle.

Nyt korjasin tuon ääniongelman asentamalla backports.orgista uudemman kernelin oletuskernelin tilalle. Debianin testing -versioon siirtymistä harkitsin myös, mutta annan sen vielä ainakin jonkin aikaa kypsyä, ennen kuin sitä rupean sovittelemaan tähän. Tällä hetkellä ainakin Gnome 2.20 on vasta puoliksi sinne saatu, minkä seurauksena osa jutuista ei oikein toimi.
Nvidian näytönohjainajuri tässä on vielä aika vanha, mutta ainakin Enemy Territory: Quake Wars näyttäisi tällä vanhemmallakin ajurilla pelittävän. Eli todennäköisesti on riittävän uusi. Mitään Compizeja on aika turha tuolla kuvitellakaan ajavansa, mutta en minä niitä kaipaakaan.

Hankala sanoa, miksi tämän Debianin nyt sitten laitoin. Onpahan ainakin vähän vähemmän eläväinen jakelu, eli ei tule mitään ihmeempiä ylläreitä. Debianin hallintatyökalut ovat minusta Fedoran vastaavia parempia monessakin asiassa, vaikka on Fedorallakin toki vahvoja alueita, kuten virtuaalikoneet ja Selinux. Kuitenkin esimerkiksi Fedoran root-salasanaa kysyvät dialogit ovat paljon kömpelömpiä kuin Debianin vastaavat.

Tällä mennään nyt, katsotaanpa, jos jossain vaiheessa saisin sitä paketointia opeteltua Debianille. Crrcsim -simulaattoria koetin tässä jo, mutta se nyt ei tunnu edes kääntyvän tällä hetkellä. Pitäisi varmaan joku helpompi ohjelma valita aluksi.

Paketin ylläpitäjäksi haluaisin...

2007-10-08T19:55:00.000+03:00

Eli muun muassa tämän vuoksi olen kiinnostunut nimenomaan näistä yhteisöjakeluista. Aika vähän noita täysin kaupallisia onkin, mutta jos johonkin projektiin haluaisi osallistua, niin tottakai mielellään sellaiseen, mistä hyötyvät muutkin mahdollisimman paljon.

Tässä muutaman kuukauden olen hiljalleen opetellut tekemään rpm -paketteja. Vähitelleen alkaa sujua se jo siihen malliin, että voin paketeiksi kääräistä suurimman osan Fedoraan pakettivarastojen ulkopuolelta asentamani ohjelmat. OpenOffice.org:n Voikko -palikan paketointi oli hankalin tähän mennessä tekemäni paketointi, ja sitä en ihan täysin saanut itse tehtyäkään, vaan jouduin turvautumaan netistä löytämääni valmiiseen pakettiin, jonka .spec -tiedostoa hieman itse lueskelin ja ehkä muokkasinkin.

Paketteja en omaan tarpeeseen oikeastaan tarvitse, mutta olisi hienoa päästä osallistumaan jonkin Linux -jakelun kehittämiseen. Pakettivarastot ovat harvoin liian laajat, ja itse ainakin löydän edelleen ohjelmia, jotka mielellään saisin paketoituna Fedoralle. Tämän vuoksi uskoisin olevan hyödyllistä, jos voisin itse paketoida tarvitsemani lisäohjelmat ja tuoda ne muidenkin saataville käyttämääni jakeluun.

Nyt siis jo paketointi onnistuu ainakin jotenkin, mutta niissä taidoissa olisi vielä parantamisen varaa. Lisäksi, mikäli ihan johonkin jakelun virallisiin varastoihin haluaisi ohjelmia paketoida, niin kyllä siinä pitää melko kovasti jo sitoutua kyseiseen jakeluun. Ja itse kun olen siinä suhteessa melkoinen hyppelijä.

Debian ehkä projektina kiinnostaisi hieman enemmän kuin Fedora, joten sitä pitäisi vielä harkita. Debianilla toisaalta näyttäisi olevan tarkemmat vaatimukset paketeille, ja niiden kehittäjille myös. Tämä toisaalta on ihan hyväkin asia. Lisäksi en (vielä) osaa tehdä deb -paketteja ollenkaan. Seuraavan kerran, kun Debianin asennan, pitää tämä puute ottaa kyllä korjattavaksi.

Saa nähdä, mitä tästäkin tulee, jos tulee mitään.

Debian

2007-10-08T19:48:00.000+03:00

Kumma homma. Taas tekisi mieli laittaa se Debian takaisin. Nyt ehkä tuo uudempi, vielä julkaisematon Lenny -versio viime keväänä julkaistun Etchin sijaan.

Debianissa kiehtoo monikin asia. Ensinnäkin kyseessä on ainoa kokoluokkansa kokonaan yhteisön ylläpitämä jakelu. Lisäksi hienoa on minusta jakelun koko ja vakaus. Vielä lisää hienoa on minusta se, että halutessaan koko jakelun pakettivarasto toimitetaan CD- tai DVD -levyillä. Etch vie kolme DVD:tä tai... olikohan 20 CD:tä?

Fedoraa kuitenkin tällä hetkellä käyttelen, se kun säännöllisemmin tarjoaa uudet ohjelmat jotenkuten vakaassa paketissa. Myös Fedorassa yhteisön tärkeä rooli jakelun kehityksessä on itselleni oleellista. Fedora on viime aikoina siirtynyt organisaationa hieman lähemmäksi Debiania, sillä Fedora 7:sta alkaen kaikki jakelun tuottamisessa käytetyt työkalut ovat käyttäjäyhteisön saatavilla, eikä jakelussa enää ole Red Hatin omistamaa Core -osaa ja yhteisön Extras -osaa.

Silti... Pitäisiköhän sitä Lennya ruveta sovittelemaan tähän koneeseen jossain vaiheessa? Vaikka sitten Fedora 8:n julkaisun jälkeen? (Miksi ihmeessä juuri silloin, kun Fedorastakin on uusi versio ihmeteltäväksi? )

Distron valinta vaikeaa

2007-10-07T19:23:00.000+03:00

Mikähän oikein on syynä siihen että sopivan Linux -jakelun valinta on niin vaikeaa. Tai noh, sopivuushan kyllä löytyy monestakin, mutta jostain syystä tekee kuitenkin mieli jossain vaiheessa vaihtaa jakelua. Useampi kone varmaan pitäisi laittaa.

Itse olen kohta vuoden käytellyt enimmäkseen Fedoraa, mutta oli tuossa kuukauden ajan pääkäyttiksenä Debian Etch, joka sekin oli minusta oikein hyvä. Vähän vaan tuntuivat ohjelmat vanhalle, ja Fedoran kehitystä halusin taas päästä seuraamaan, niin laitoin sen Fedora 7:n takaisin. Debianissa kuitenkin vaikutuksen teki jakelun laadukkuus, ja ovathan ne Debianin työkalut myös hyvin tehokkaita. Fedoraan siirtyminen tuli tehtyä lähinnä sen nopean kehitystahdin vuoksi. Uusia kerneleitä valuu Fedoran pakettivarastoihin samaa tahtia kuin niitä kernel.orgiin tulee, ja vaikka Debianin ohjelmat olivatkin periaatteessa ihan riittävät, oli muutama pikkujuttu, joiden takia tuli siirryttyä vähän ajantasaisempaan jakeluun.

Debianin testing -versio olisi tällä hetkellä ollut myös hyvin pätevä vaihtoehto, ohjelmat siinä ovat melko samalla tasalla Fedoran kanssa ja hyvä jakelu se muutenkin on. Debianin testiversio kuitenkin julkaisunsa lähestyessä jämähtää ikävästi, ja siitä ei sitten olekaan mitään fiksua reittiä eteenpäin ennen sen julkaisua. Fedora on paremmin ehkä suunnattu kaltaiselleni käyttäjälle, joka haluaa säännöllisesti uudet ohjelmat, mutta silti valmiihkoksi jakeluksi toimitettuna.

Ja onhan noita jakeluita muitakin kuin vain Fedora ja Debian. Arch Linux oli joskus ehdoton suosikkini, ja todella kiva se vieläkin on. Vähän liian altis särkymään kuitenkin. Ubuntusta ja OpenSUSEsta en oikein välitä, vaikka helppoa distroa hakevalle aika varauksetta kumpaakin voi suositella.

Ehkä valinnan vaikeus johtuu siitä, että nykyään on niin monta todella hyvää vaihtoehtoa? Viimeinen jakelu, josta jouduin vaihtamaan pois teknisistä syistä oli Mandake Linux 9.1, joka siis oli ensimmäinen käyttämäni jakelu. Vieläkin toki on noita huonommin minulle sopivia jakeluita, mutta eivät ne olemassaolollaan tee paremmin sopivia yhtään huonommiksi.

Lennokkikerho oulussa?

2007-10-01T22:06:00.000+03:00

Oulussa on lennokkiharrastajia paljon, mutta jostain syystä lennokkikerhoa ei näytä olevan. Tässä illalla vähän netissä kyselin ja haeskelin, ja joku Lennokkikerho Laippa ry sieltä löytyi. Kerholla ei kuitenkaan ole www -sivua, mutta Oulun sivuilta löytyi yhteystiedot kerhon puheenjohtajalle. Sähköpostia hänelle lähetin, saa nähdä, tuleeko mitään vastausta. Kuulemma jotain sisäpiiriporukkaa, mutta toivottavasti eivät kovin.

Olisi ihan jees saada joko tuonne kerhoon yhteys, tai sitten koettaa tehdä oma. Kaikkia hulluja projekteja sitä keksiikin... mutta on täällä luuloissani ainakin se 200 harrastajaa.

Lennokin hain

2007-09-17T10:33:00.000+03:00

Eli Rovaniemelle tuli reissu tehtyä, kun kaveri lähti käymään ja kyydissä pääsin. Kiitokset hänelle. Julkisissa kulkuneuvoissa kaksimetrisen koneen kuljettaminen osissakin on vähintäänkin hankalaa, mutta henkilöautolla meni helposti.

Lennokeita olisi Rovaniemellä ollut useampiakin, mutta otin nyt tällä kertaa vain tämän Blue Phoenix -liidokin. Muut koneet olisivat vaatineet enemmän infrastruktuuria kaveriksi, ja lisäksi sähkömoottorikoneisiin minulla ei oikein ole säällisiä akkuja saatavilla. Polttomoottorikoneita taasen en viitsi näin asutulla alueella lennättää, ja autottomana en hirveän kauas pääse pois täältä kovin helposti. Eli liidokki saa nyt kelvata, ja onhan liitämisessäkin aivan oma viehätyksensä.

Lennokki sattuu olemaan esimmäinen koskaan rakentamani radio-ohjattava sellainen. Ja se näkyy, mm. hieman kieroissa siivissä, repsottavissa päällysteissa ja nokalle painoksi teipatuissa pulteissa. Takapainoisuus on tätä konetta aina vaivannut, mutta kyllä se on nokkapainojen kanssakin ihan mukavasti liitänyt. Oikeastaan liitoa on kuitenkin tullut tehtyä hyvin vähän, kun vasta viime keväänä ensimmäisiä hinauksia päästiin Phoenixille tekemään.

Saapa nähdä, miten tuon nyt saisi ilmaan. Jonkun voisi nakittaa juoksemaan lennokkia ylös, mutta varmaan pidemmän päälle joku kumilinko voisi olla hyvä ratkaisu. Koneen varustamista sähkömoottorilla olen harkinnut, menisi kivasti nokkapainojen tilalle. (Siellä on muutakin kuin vain nuo näkyvät pultit). Lisäksi rinneliidätyksen mahdollisuutta olen miettinyt, lähipuistossa on ihan mielenkiintoisia nyppylöitä. Rinneliidätystä vain en ole kokeillut ikinä, joten en tiedä, miten hyvin rinne siihen soveltuu.

Pitäisi varmaan ainakin käydä heittelemässä jossain vaiheessa.

Lennokit

2007-09-02T12:50:00.000+03:00

Tässä alkoi tehdä mieli laittaa vähän muutakin kuin Linuxia tänne.

Elikkä lennokkiharrastus on myös vapaa-ajan ongelmiani vähentänyt oikeastaan koko ikäni. 4-vuotiaana varmaan jo paperilennokeita taittelin ja siitä sitten on ajan kanssa päädytty vähän hienompiin vempaimiin. Radio-ohjattua halusin suunnilleen aina, mutta kovin nuorena semmoiseen ei toki varaa ollut.

Vuoden 2000 alussa onnistuin lopulta hankkimaan itselleni Hobbyträn Blue Phoenix -liidokin. Ilman radioita aluksi, mutta aika pian sain nekin siihen tuomaan lisähankaluuksia. Pari kuukautta taisi mennä rakentelussa ja alkuun ilman radioita koneen sai liitämään aika nätistikin. Hinaus ei kuitenkaan osaamisellani onnistunut.

Loppujen lopuksi Phoenixi jäi aika vähälle lennolle, vasta viime keväänä saatiin ensimmäiset onnistuneet hinaukset koneelle. Liidokin sijaan olin välillä lennättänyt polttomoottorikoneita ja paria sähkömoottorisellaista myös. Näistä ei sen enempää tässä vaiheessa, mutta laitan pari kuvaa kuitenkin.

Opintojen alettua ja muutettuani Ouluun en juuri ole lennättämään päässyt. Lennokit jäivät Rovaniemelle lähinnä isän taloon, ja siellä ne vieläkin ovat. Tässä vähitellen on kuitenkin alkanut taas tehdä mieli päästä lennättämään, joten toivottavasti saisin haettua niitä jollain ilveellä sieltä. Hankaluuksia tuottaa kohtuupitkä välimatka sekä se, etten autoa omista. Julkisissa matkatavaraksi kohtuullisen isoja ja hauraita lennokeita en halua alkaa raahaamaan, vaikka muuten joukkoliikennettä hyvänä asiana pidänkin.

Tarkoitus olisi kuitenkin tämän syksyn aikana saada ainakin jotain lennätystarviketta tänne Ouluun tuotua. Myös uuden liidokin hankkiminen kiinnostaisi, olisi jotain rakenneltavaa. Svensonin Starteria olen vähän katsellut, ei lohkaisisi opintotuesta ihan kohtuuttoman isoa osaa.

Jos joku oululainen lennättäjä sattuu tätä lukemaan, niin olisi kiva kuulla Oulusta hyviä lennätyspaikkoja. Itse olen tuossa Toppilan puistossa käynyt monesti kävelyllä ja katsellut, että ihan hyvä paikka liidokeille ja sähkökoneille voisi olla.

Fedora

2007-08-16T09:52:00.000+03:00

Näitä eri jakeluita on tullut jonkin verran käyteltyä, ja ainakin muutamasta olisi tänne tarkoitus laittaa jonkinlainen mielipide. Fedoraa on viimeiaikoina tullut käytettyä ensisijaisena käyttöjärjestelmänä noin Fedora Core 6:n julkaisusta asti, kunnes Debianin asensin joku viikko sitten.

Fedora on siis Red Hatin rahoittama ilmaisena jaettava jakelu, joka reilun puolen vuoden välein paketoi parhaat saatavilla olevat vapaat ohjelmat kohtuuhelposti asennettavaks paketiksi. Fedora ei kuitenkaan esim. Ubuntun tavoin ole kohdistettu aivan peruskäyttäjälle, vaan sisältää paljon ns. tehokäyttäjälle suunnattuja ominaisuuksia, kuten oletuksena käytössä olevan SELinux -härdellin ja hienoja työkaluja virtuaalikoneen pystyttämiseen.

Ohjelmien vapaudesta ei tingitä, vaan kaikki virallisista pakettivarastoista saatavat ohjelmistot ovat vapaita ja kaikkialla levitettävissä. Suljettuja tai ainakin patenttien takia ongelmallisia ohjelmia kuitenkin tarvitsee kovin moni, joten Fedoralle on saatavilla useampiakin kolmannen osapuolen pakettivarastoja, joista voi niitä asennella. Itse olen Livna -varastosta asentanut muun muassa tarvittavat koodekit (kaikkihan ne pitää saada) ja Nvidian näytönohjainajurin. Livnan pakettien yhteensopivuus Fedoran sellaisten kanssa on ollut minusta erinomainen.

Fedorassa mukava puoli oli se, että sen ohjelmista iso osa tuppasi päivittymään myös kesken kehityssyklin. Aikaisemmin, kun jakelu oli jaettu, Fedora Coreen ja Extras:iin, Extras -varastosta asennetut paketit olivat pääsääntöisesti samaa versiota kuin kyseisten ohjelmien uusin julkaistu versio oli. Myös Coren paketteihin tuli päivityksiä Updates -varastoon, joten nekään eivät pahasti päässeet vanhenemaan. Lähinnä erittäin isot projektit, kuten työpöytäympäristöt ja OpenOffice.org eivät saaneet tietenkään mitään isompia päivityksiä. Gnomen ylläpitopäivitykset kuitenkin tulivat, eli ajan kanssa esim. Gnome 2.18.0 päivittyi 2.18.3:ksi. Kerneli kuitenkin sai päivityksiä sitä mukaa kun Linux -kehittäjät uusia versioita julkaisivat, ja kyllä ne Linux -päivitykset joskus ongelmiakin saivat aikaan. Onneksi vanha kerneli pidettiin aina varalla uuden tullessa.

Monet ovat kovin ennakkoluuloisin rpm -pohjaista pakettienhallintaa käyttäviä jakeluita kohtaan, mutta minusta sellaiseen ei enää ole mitään syytä. Itse rpm -työkalu vastaa toiminnallisuudeltaan hyvin pitkälle Debianin dpkg:ta, ja Fedorassa käytettävä Yum muistuttaa peruskäytöltään hyvin paljon esim. Aptitudea. Ns. Dependency hell -tilannetta en puolen vuoden käytön aikana kohdannut kertaakaan, vaikka aina silloin tällöin saatoin esim. asentaa KDE:n ja parin viikon päästä poistaa sen.

Jos hieman elävämpi distro kiinnostaa, niin Fedoraa voin kyllä suositella kokeiltavaksi. Ohjelmat ovat hyvin ajantasalla ja uusia mielenkiintoisia ominaisuuksia on työn alla jatkuvasti. Vapaita ohjelmia arvostava pitää todennäköisesti Fedoran lisenssipolitiikasta, mutta muillekaan esim. Livna-varaston käyttöönotto ei ole vaikeaa. Fedora kuitenkin vaatii osaavan käyttäjän/ylläpitäjän lähettyvilleen, sillä päivitykset saattavat joskus rikkoa asioita ainakin hetkellisesti. Lisäksi Fedoran julkaistu versio on yleensä tuettu vain reilun vuoden, joten uudelleenasennus tai isompi päivitys on edessä aina silloin tällöin.

Aloitusteksti

2007-08-16T09:47:00.000+03:00

Elikkä tämmöistä. Olen oulussa asuva tietotekniikan opiskelija. Linuxia opin lukion aikana käyttämään ja sen jälkeen on tullut hiljalleen enemmän perehdyttyä sen ja muiden vapaiden ohjelmien käyttöön.

Blogia en aiemmin ole pitänyt, mutta varmaan tässä olisi jonkinlainen pikku esittely ihan sovelias laittaa.

Ensimmäistä kertaa Linuxin kanssa tuli säädettyä vuonna 2003 Mandrake Linux 9:n kanssa. Käytetyssä koneessa sattuivat osat olemaan varsin sopivaa sorttia, ja ihan hyvän vaikutelman tällöin sain näistä vaihtoehtokäyttöjärjestelmistä. Kokeilu päättyi joskus, mutta pian sitä seurasivat toinen ja kolmas, jne... Eräässä koneessa sitten ei Windows 98:a saatu millään ilveellä toimimaan, ja sen kanssa sitten tuli lopulta se Windows kokonaan jätettyä. Muilla talouden tietokoneilla kyllä edelleen Windowsilla pelattiin jne, mutta eniten aikaa kuitenkin vietin tällä Linux -koneella. Siinä touhutessa heräsi myös vähitellen mielenkiinto vapaiden ohjelmien filosofisempiin ja poliittisempiin kommervenkkeihin.

Siitä siis lähti oma Linux -käyttöni liikkeelle. Mandrakesta siirryin Ubuntun käyttäjäksi sen ilmestyttyä, ja sen jälkeen on monenlaisia jakeluita tullut vähintään kokeiltua ja monia käytettyä vähän pidempäänkin.